5/17/2017

THOUGHTS | KYLLÄ TÄÄ TÄSTÄ

untitled-1314 untitled-1324 untitled-1327
Lohdullinen taputus olkapäälle ja sanat kyllä tää tästä. Siitä on 14 päivää ja vieläkin musta tuntuu siltä, että mä istuisin karusellissa selkä menosuuntaan. Karuselli pyörii ihan liian lujaa ja ainoa asia mitä mä osaan tehdä on pitää kiinni.

Kun olisi kaivannut lämpimiä sanoja ja seuraa, mutta saikin vain kehotuksen olla miettimättä asiaa, koska murehtiminen ei muuta mitään, se satuttaa. Maailman ihanimmat ystävät, joista kukanenkin on eri puolella maapalloa seikkailemassa riensivät kuitenikn hätiin ja totesivat olevansa tässä - mitä ikinä sitten tapahtuukaan.

En tiedä kumpaa meistä lohdutan enemmän sanomalla miljoonatta kertaa vähän ajan sisään, että sä selviät tästä, kaikesta. Luultavasti itseäni, koska mä haluan itse kuulla nuo maagiset sanat. Haluaisin, että tiedät. Kysy, kysy, kysy. Koska mä en osaa kertoo.

Maailman ihanin Vesta ja Vitun Ihana Iisa päivä sen jälkeen, kun maailma tuntui kaatuvan niskaan. Hetken olin huoleton, vapaa ja onnellinen. Kööpenhamina, Oslo, Berliini, tai ihan sama, vaikka sitten Viron tai Ruotsin risteily. Haluun viedä itseni johonkin - ja mieluiten kauas.



0 comments:

Post a Comment