12/11/2017

GIGS | KUINKA KUUMAA GLÖGI OLI KUUMISSA PIKKUJOULUISSA?

IMG_8694 IMG_8855 IMG_8762 IMG_8663 IMG_8720 IMG_8647 IMG_8731 IMG_8893


Eilen Semifinalissa juhlittiin KUUMAA'n pikkujouluja. Jos kirjoittaisin, että kyseessä oli keikka, vähättelisin koko iltaa ja kaikkien aikaansa ja taitojansa illan järjestämiseen käyttäneiden tyyppien panosta. Semifinalin seiniltä löytyi todella upeita, Elisa Serafian maalaamia taideteoksia, joista allekirjoittanut ei muistanut ottaa kuvia, ja illan aikana näkyi myös erittäin lahjakkaan Anton Baerin kuvaamaa videomatskua, jonka taiteellinen visio Huuda Lujempaa - video on. 

Illan aikana tuli kuultua uusia biisejä, maisteltua vähän liian kuumaa glögiä käytyä useita erittäin hyviä keskusteluja uusien tuttavuuksien kanssa, joiden kanssa pystyi olemaan oma itsensä, kaikkine virheineen ja vikoineen. Ja juuri tuon eilisen törkeen hyvän illan ja hyvien keskustelujen tuoman hyvän fiiliksen ansiosta halusin laittaa kaikki ylläolevat kuvat tähän postaukseen, vaikka jokainen ei olekaan teknisesti täy-del-linen. Joskus on ihan okei näyttää niitä epätäydellisiä puolia itsestään, kuin myös näyttää niitä ei niin viimeisen päälle hiottuja fotoja.

Koska loppujen lopuksi elämä on täynnä kohinaa ja epätarkkuutta.

Seuraavassa postauksessa luvassa jotain mustavalkoista näistä kyseisistä pikkujouluista. 




12/03/2017

PORTRAITS | WINTERISH SNAPSHOTS

IMG_0122 IMG_0112 IMG_0165


Viime talvi oli kuvauksellisesti hyvää aikaa, kun kuvattavia tuntui tulevan ovista ja ikkunoista. Kuvatulvan takia joitakin vuosi sitten otettuja kuvia jäi julkaisematta. Niin kuin esimerkiksi nämä muutamat talviset kuvat Ellasta, joiden olemassaolon olin ehtinyt jo unohtaa.

Näiden kuvien löytäminen tällaisena harmaana sunnuntaipäivänä piristi mua todella paljon, sillä näissä on samanlaista syvyyttä, mitä esimerkiksi näissä kuvissa. Mallilla on suuri vaikutus siihen, että minkälainen kuvasta tulee, ja pakko kyllä sanoa, että tämän tytön kanssa onnistuu aina. 

ENG: I've never taken so many pictures as I did last winter. Everything, like finding people to work with was easier. I still have some unpublished photos, which I've taken a year ago. For example these wintery photos of Ella.

It made me so happy to find these pictures in such a grey Sunday afternoon, because these snapshots have similar depth, as these photos. Model is the key, when it comes to getting depth to pictures. And with this girl everything is possible.

11/30/2017

PROJECT | SYVEMMÄLLE / TAKAISIN ELOON

L08A2690 L08A2668 L08A2681 L08A2640 L08A2611

syvemmälle.
vedän liipaisimesta.
sytytän luodillani maailman tuleen.
liekit kurkottamassa kehoani...

 ja maailman uumeniin astuin,
astuin liekkien mukana
itseäni varten nostaakseni pääni uudelleen.

polttaessani sieluani toivon, ettet tullut mukana
en halua tuhota sinua
                           katsettasi
 tahdon, että seuraat vierestä
roihun sytyttäessä minut takaisin eloon.

// Suurinpiirtein tähän aikaan viime vuonna View julkaisi Deeper (Bitch Leave a Comment) - nimisen sinkun. Biisi meni ihon alle jo ensimmäisellä kuuntelulla, sekä herätti niin paljon ajatuksia, joita en pystynyt pukemaan sanoiksi. Parin viikon kuuntelun jälkeen vietin viikon täällä makoilemalla lattialla ja siellä syntyi kyseise biisin inspiroimana ylläolevat kuvat. Kuvat, joihin en vuodessa saanut kirjoitettua mitään tekstiä.

Motivaattori tämän jutun ulos saamiseen on ollut koko marraskuun korkealla yhdestä syystä. Omiin henkilökohtaisiin lempiartisteihin kuuluva View julkaisi tunteita herättävän ja tunteisiin menevän Leave a comment - debyyttialbuminsa muutama viikko sitten perjantaina, mikä sattui myös olemaan päivä, jolloin allekirjoittanut täytti 19.

Vaikka kuuntelin muutaman päivän Leave a comment'ia repeatilla, teksti ei siltikään ottanut syntyäkseen. Siispä thank god lahjakkaista ystävistä! Ylläoleva teksti on ihanan Illicit Hiraeth - Anun käsialaa, niin kuin tämän kuun alussa julkaistu Muusikkona soittaisin transsissakin - projekti.

Please, leave a comment. Jätä jälkes tähän maailmaan. 


11/26/2017

INSPIRAATIO | ILMARI IBEN TAKANA

IMG_8446 IMG_8448 IMG_8443
Mä en haluu mennä klubille tänää
Näkökulma mistä maailma nähää
En haluu sitä miettii, chillaan säpäleiks tänää.

Vuoden alussa netin ihmeelliseen maailmaan ilmestyi Eurovisioit - niminen musiikkivideo. Biisissä fiittaamassa oli yksi Suomen parhaimmin tunnettuja ja ajatuksia herättävä räppäri - Kube. IBE, jonka ensimmäinen sinkku "Monologi" oli julkaistu vain muutamaa kuukautta aikaisemmin, nousi kyseisen biisin myötä suomalaisten huulille.

Vaan kuka on IBE? Ja miten miehenalku päätyi tekemään musaa?

Ilmari, lempinimeltä ihan vaan Ibe, on 18-vuotias helsinkiläinen lukiolainen, joka nuoruusvuosina pelasi koripalloa, ja haaveili jonain päivänä olevansa superstara. Vahvalla kunnianhimolla varustettu nuori miehenalku toivoi ala-asteen viimeisenä vuonna joululahjaksi mikrofonia, että voisi äänitellä itsekseen musaa. Eihän se oikein lähtenyt. Vielä.

Kolme vuotta myöhemmin, Ilmarin ollessa vikaa vuottansa yläasteella mikrofoni kaivettiin uudelleen esiin ja ensimmäinen biisi näki päivänvalonsa Soundcloudissa. "Tein musaa itsekseen, itselle ja kavereille", Ilmari toteaa muistellessaan parin vuoden takaisia hetkiä. Ja vaikka nyt takana on levy-yhtiö ja kuuntelijoita kuukaudessa 56 820, ajatusmaailma ei ole muuttunut: "Nyt mä ajattelen, että kaveripiiri on vaan laajentunut."

Entä mitä tapahtui debyyttiplatan julkaisun jälkeen?
Kesän alussa julkaistut Vika Päivä / KIRPPARINARKKARI - tuplasinkut ovat soundillisesti ihan eri maailmasta, kuin lokakuun alussa julkaistu IBE - nimeä kantava debyyttialbumi. Mitä niiden välissä tapahtui? Kasvamista ihmisenä. Ja sen kyllä huomaa levyn biiseistä, joiden jokaisen sisältö tuntuu jollain tapaa olevan mielialoissa ja emootioissa. Levy on kuin henkilökohtainen päiväkirja kaikkine iloineen ja suruineen jaettuna julkisuuteen. Ei mikään ihmekkään, että ensimmäisen kokopitkän julkaisun jälkeen artistin päässä pyöri tummanpuhuvia keloja siitä, että on saavuttanut jo kaiken. Don't you worry child (see heaven's got a plan for you), uutta musaa ollaan jo nikkaroimassa!

Ne ihmettelee mikä IBE:en meni 
Mitä sil on mieles, miten se sen teki
Yhtäkkii se räjähti ja homma käsiin levis
Oon löytäny vaan kanavan vihdoin mun puheilleni
Aikalailla puoli vuotta sitten Bassoradion videolla Ibe sanoi viimeisen vuoden aikana oppineensa, että ei tarvii pelkää olla oma ittensä. Asiasta tarkemmin kysyessään allekirjoittanut saa ensimmäiseksi vastaukseksi sanat: se oli ikuisuus sitten. Seuraava Ilmarin tarjoama vastaus on vähän enemmän tyhjentävämpi: "Musiikin tekeminen on auttanut tulemaan ulos kuoresta." Ja sen kyllä huomaa debyyttialbumia, josta löytyy muun muassa sydänsuruja käsittelevä biisi, kuunnellessa.

Artistinimi IBE juontaa juurensa lempinimestä, mutta ei kuitenkaan jää siihen. IBE on nimittäin ikään kuin rooli, joka pohjautuu kantajaansa. Siinä missä Ilmari on hiljainen ja kuumottelee esiintymistä, artistiminä on kaikkea muuta kuin hiljainen. Nuoresta iästään huolimatta tämä tulevaisuuden lupaus on ehtinyt tekemään räppiä myös englanniksi. (Mitä ei tosin ole vielä julkaistu, mutta ehkä joku päivä?) Edellisen faktan myötä onkin helppo todeta, että ainakin artistinimen valinta on sujunut nappiin, koska IBE toimii myös englanniksi. Minä olen ja sitä rataa. 

Menovinkki ensikuuksi! Jos et ole vielä tutustunut IBE'n tuotantoon niin siihen on oiva ja ikärajaton tilaisuus 27.12. Tavastialla! Messissä myös aina töis, mut ei ikin duunis - Cledos. 






11/13/2017

PORTRAITS | NEW CITY WITH AN OLD FRIEND

IMG_7901 IMG_7902 IMG_7900

Kuinkakohan monta kertaa täältä blogin puolelta löytyy maininta, että valokuvausjuttujen kautta olen uudelleentutustunut johonkin ihmiseen, jonka kanssa olen joskus vuosia sitten kohdannut jossain? Aika monesti. Kameralla on hassu tapa ainakin allekirjoittaneen kohdalla viedä tilanteisiin, joihin ei muuten tulisi eksyttyä ja tuoda elämään yllättäviä ja persoonia. Niin kuin vaikka Emilian, jonka kanssa ollaan joskus polvenkorkuisina käyty samalla ratsastuskoululla. 

Unenomaisia kuvia tainaomaiset näkyvät omaavalta Itävallan Linzissä sijaitsevalta kukkulalta, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista.

ENG: There's a countless number of posts in my blog, where I've written that I've got to known someone again after years of not knowing each other, and that's just because of photographing. Owning a camera has gotten me to so many unexpected places and situations, where I would've never went without, and with a camera I've made countless new friends. For example, Emilia, whom with I  used to go to the stables, when I was little.

Dreamy photos of Emilia in the magical views of Austria.  

11/10/2017

THOUGHTS | KUINKA KOVAA SAA HUUTAA? (KUUMAA - HUUDA LUJEMPAA VID)



Musiikkivideoita ilmestyy nettiin kuin sieniä sateella. Tarjonta on laajaa, kuten myös hajonta. On erittäin hyvin tehtyjä biisin sanomaan liittyviä videoita, hyviä ja niitä, joista ei oikein tiedä, että mitä sanoisi. Kilpailu on kova, jos näin nyt voisi sanoa. Fakta on kuitenkin se, että musiikkivideon pitää olla niin kiinnostava, että se saa katsojan koukkuun - eli katsomaan loppuun asti. Ja jos bändi on ennestään tuntematon - tsekkaamaan lisää heidän musiikiaan.

Taannoisessa Lost in Music - postauksessa suitsuttamani bändi KUUMAA julkaisi ensimmäisen musiikkivideonsa hetki sitten. Ensimmäisen katselukerran jälkeen päässä pyöri vain yksi sana: tateellinen.  Julkaisuajankohtana allekirjoittanut istui junassa matkalla kohti Oulua ja siinähän se vajaan viiden tunnin junamatka meni miettiessä jotain muutakin sanottavaa tästä videoista, kuin että: MITEN NÄÄ ÄIJÄT ON NÄIN LAHJAKKAITA?

untitled-8961

Tää video on yhtä fresh, kuin mun Vetementsin Staff - paita ja muut vaatekaapin tarkoin valitut ja varjellut viime aikojen ostokset, eli ihan 5/5. Valokuvausta harrastavana ja videokuvausta opettelevana iso osa huomiosta kiinnittyy just siihen miten musiikkivideo on kuvattu, minkälaista materiaalia siinä on ja miten se on editoitu. Tässä oli kaikki kuvakulmia myöten kohdallaan. 

Videon sisälsi monipuolisia klippejä, jotka nivoutuivat hyvin itse biisiin. Teeman ollessa jollain tapaa jokaisen huulilla olevan ajankohtainen. Monipuolisesta sisällöstä allekirjoittanut sai eläviä flashbackeja siitä yhdestä ja ainoasta kerrasta, kun koitin koota Ikean hyllyä. (En osannut.) Mieleen tuli myös muistoja lämpimistä ja viinivoittoisista, mutta ei niin kesäisistä illoista Keski-Euroopassa just niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa on hyvä olla.

Eli lyhyemmin sanottuna edellinen kappale voisi olla tämä: Hyvä musiikkivideo on sellainen, johon katsoja pystyy samaistumaan / joka herättää katsojassa tunteita. Ja sitä Huuda Lujempaa todellakin oli. Hyvissä biiseissä ja musavideoissa pätee sama "sääntö": katsojan/kuuntelijan tulkinnanvara.
Vaikka 3:32 minuuttia kestävässä pätkässä on muutamia "Hei mitä tässä tapahtuu?" - ajatuksen aiheuttavia kohtauksia, minkä takia ainakin allekirjoittanut joutui katsomaan videon muutamaan kertaan, se ei haitannut yhtään.

Loppupäätelmäksi tuli kuitenkin se, että ehkä kyseisen videon hienoin "koukku" on se, että mitään ei niin sanotusti sanota suoraan, vaan asiat jäävät katsojalle itselleen tulkittavaksi.

untitled-8982

Ei voi muuta kuin hattua nostaa Huuda Lujempaa - videon kuvaaja-ohjaaja Anton Baer'ille. Ihan mielettömän hyvää duunia nuorelta kaverilta! Ihmiseltä, joka harvemmin inspiroituu muiden kuvista ja duuneista on paljon sanottu, että Antonin Instagram on inspiroinut mua viime aikoina muun muassa kehittymään omaa inspiraatiota ja ajattelemaan enemmän laatikon ulkopuolelta.

Kun ihkaensimmäinen julkaistu musavideo on tätä laatua, voi vain jäädä mielenkiinnolla odottamaan, että mitä bändiltä tulee seuraavaksi, ja millä laadulla.

Oletteko ehtineet tsekata tätä kyseistä videota? Mitä mieltä olette?

11/07/2017

PORTRAITS | PHOTOGRAPHER IN THE WRONG SIDE OF A CAMERA

IMG_8049 IMG_8059 IMG_8047

Valokuvaajana olen tottunut olemaan kameran takana enemmän kuin edessä. Ja jos ihan totta puhutaan niin kameran niin sanotulla väärällä puolella oleminen ahdistaa, koska en ole tottunut siihen. Osaan neuvoa muita asentojen ja ilmeiden suhteen, mutta jostain syystä siinä tilanteessa kun itse pitäisi olla kameran edessä rentona ja samaan aikaan edustavana - tulee täydellinen jäätyminen.

Harjoituksen puutteen lisäksi ehkä isoin "ongelma" siinä, minkä takia kuvattana oleminen ei luonnistu on se, että en ole sataprosenttisen sinut itseni kanssa. Totta kai ne omat huonot puolet näkee peilistäkin, mutta ainakin omalla kohdalla tuntuu siltä, että valokuvissa ne oikein korostuvat. 

Monissa asioissa ja moneen kertaan kantapään kautta opittu: jännittämisestä/pelosta/ahdistuksesta pääsee eroon vain säännöllisesti itseään haastamalla ja altistamalla niihin tilanteisiin, jotka aiheuttavat edellä kuvattuja tunteita. 

Niinpä ensi vuoden projekti itseltä itselleni voisikin olla kuvattavana olemisen opettelu.

En varmaan ole ainoa tämän ongelman kanssa painiva? 

ENG: As a photographer I've got used to being in the behind of a camera more than in front of it. And if I'm being completely honest, being in front of a camera causes me anxiety, because I'm not used to it. I know how to advice others how to be and look, but somehow when I have to be photographed fully relaxed and somehow elegant - I froze completely. 

And the biggest "problem" isn't having practically zero experience in being photographed. It's that I'm not hundred percent happy with how I look. Of course you can see your bad features from a mirror, but at least for me it feels like they are more visible in photographs. 

As I've learned before that getting rid of nervousness/fear/anxiety happens only when you put yourself out there and challenge yourself to do those things that causes those feelings. 

So my next year's project from me to myself could be that I learn how to be photographed.

I'm probably not the only one dealing with this problem? 



11/02/2017

THOUGHTS | MUUSIKKONA SOITTAISIN TRANSSISSAKIN

http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Kuumaa http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Vesta http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Kuumaa http://writtenbyneea.blogspot.fi/search/label/Kuumaa

suljen silmäni
hetkellisesti olen jossain muualla
syvällä biisin sanoissa
hukuttautuneena hengitystäni
rytmittävään tempoon
olen poissa vain ollakseni enemmän läsnä

en ehkä kyseenalaistaisi, tiedän sen olevan typerää
mutta
mitä jos sulkiessani silmäni vaivun ikuiseen transsiin
kehoni pysähtyy
en enää muistakaan soittaa tai kertoa tarinaa
mitä jos
ehkä pelkoni on turha
muusikkona soittaisin transsissakin.

luotan musiikkiin
siihen, miten se vie mukanaan,
sulkee kehtoonsa
miten se saapuu selkäytimestä asti
jättää joskus sanattomaksi, toisinaan avaa kaikki
                                            radiokanavat.



// Mä muistan vieläkin noiden kuvien ottohetket. Jo siinä musiikin ja iloisten ihmisten ympäröimänä tiesin, että näihin otoksiin tulee jotain muuta tekstiä, kuin: "Kävin kattomassa keikan X, heippa". Kaikista jännin ja mielenkiintoisin piirre allekirjoittaneessa on ehdottomasti tää, kuinka musiikki inspiroi mua mitä erinäisimmillä tavoilla. 

Kyseinen teksti on ihanaa Illicit hiraeth - blogia pitävän Anun käsialaa. Joskus löytää itsensä siitä tilanteesta, kun omalta näppäimistöltä ei tule yhtään lausetta, joka ei aiheuttaisi myötähäpeää. Onneksi tällaisina hetkinä löytyy Anun kaltaisia huippytyyppejä, jotka pystyvät jeesimään eteenpäin.

Jos haluat lukea tajunnanräjäyttävän hyviä ja tunteita herättäviä tekstejä niin suuntaa tiesi Anun blogiin! Et tule pettyymän.

10/27/2017

PORTRAITS | THE MOST TALENTED GRAFFITI ARTIST I KNOW

IMG_8112 IMG_8141 IMG_8139 IMG_8119

Joskus tutustumiseen ei tarvita muuta kuin muutama kaunis sana. Esimerkiksi: "Hei sulla on tosi kiva tyyli, voinko mä ottaa pari kuvaa susta?" Melkein noilla sanoilla mä tutustuin ylläolevissa kuvissa olevaan elämää rakastavaan Beehen, joka kruunasi mun viimekuisen Itävallassa vietetyn ajan täysin.

Bee pyörittää Linzissä Mural Harbor - nimistä graffiti/taidekollektiiviä, joka oli kaikinpuolin erittäin vaikuttava. Toinen toistaan hienompia taideteoksia lahjakkailta ihmisiltä ympäri maailmaa. Kaikista siisteintä oli ehkä se, että pääsin tuolla reissulla itsekin testaamaan graffitin tekemistä seinään, johon kaikki kyseisessä paikassa vierailevat pääsivät jättämään oman puumerkkinsä. 

ENG: Sometimes: "Hey, you look nice, can I take a few photos of you?" is enough for getting to know a new person. I used almost those words when I got to know lively Bee, which made my trip to Austria so much better.

Bee works at graffiti/art - collective called Mural Harbor, which was pretty much impressive. Full of amazing artwork from gifted people all over the world. The coolest thing was that I got a change to do my own graffiti to a wall, where everyone who visits can tag something. 

10/16/2017

GIGS | CYRIL AWAKENS "THIS FEELS LIKE PINK FLOYD'S GIG BUT ONLY WITH BALLOONS"

IMG_8300-Edit IMG_8368 IMG_8373 IMG_8387 IMG_8396
Käyttäjän @writtenbyneea jakama julkaisu


Keikkaputki senkun vain jatkuu. Viime perjantaina junailin itseni kaupunkiin, jonka kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi - siis Ouluun. Kirjoittelinkin tästä kyseisestä artistista kesän paras lauantai - postauksessa. Odotukset oli korkealla ensimmäisen keikan täydellisyyden takia, ja silti Cyril Awakens pystyi ylittämään odotukseni. 

 Joskus täydelliseen keikkaan ei tarvita mitään muuta kuin taustalla pyörivä 90-luvulta peräisin olevia videoita, joista tuli hämmentävä kyllä mieleen aerobic-videot, vaikka sitä lajia ei sentään sillä taustavideolla nähty. Hyvä rumpali, sekä erittäin hyvin toimivat ja esitetyt biisit. Jossain kohtaa toki mielessä kävi, että tähän duo + tietokone - kokoonpanoon sopisi hyvin myös kitara, mutta mitäpä sitä erittäin hyvin toimivaa juttua muuttelemaan? 

Suljin silmäni ehkä kahdeksi sekunniksi ja sinä aikana artistiherra oli heittäytynyt lattialle makaamaan. Silmien sulkeminen keikan aikana on erittäin riskialtista, sillä siinä voi missata hyvän jutun jos toisenkin.

ENG: I've been running around and going to 21 different gigs in the past two weeks. Last Friday I surprisingly found myself wandering around Oulu. Not surprisingly I found myself in Cyril Awaken's gig that night. My exceptions were high based on that first gig I saw in summer and still - Cyril Awakens surprised me with THE perfect gig. 

Sometimes the perfect gig doesn't need anything else than videos from the 90s playing in the background. Which somehow reminded me of aerobic videos.. Good drummer and very well composed and performed songs. Though at some point I caught myself thinking how perfectly a guitarist would fit into this duo + a computer - thing. But why change something that works so well?

I closed my eyes for like two seconds and in that time the performer managed to get lying on the floor. So, closing your eyes during a gig is pretty dangerous, because you can miss a good moment or two in that time.

10/11/2017

LOST IN MUSIC // MIKÄ ON ARTTU LINDEMANIN FIILIS PIENESTÄ YLEISÖSTÄ?

Näin alkuun haluan kiittää jokaista, joka teki Lost in Musicista niin upean kuin se oli. Hyvien keikkojen lisäksi tämä kyseinen showcase - tapahtuma on erittäin hyvä paikka verkostoitumiseen musiikin parissa toimivien ihmisten kanssa.

Mä olen vieläkin vähän sanaton kaikista niistä keskusteluista, joita ehdin viikonlopun aikana kuvaamisen lomassa käymään. Erityispaljon kiitoksia ansaitsee Arttu Lindeman & Jaakko Parkkali, sekä NEM Agency ♥.

 ALEKSANTERI HAKANIEMI
ahakaniemi (81) ahakaniemi (61) IMG_9526-Edit

Hirvenmetsästäjät.. Eikun siis ihan vain Aleksanteri Hakaniemi bändeineen. Lost in Musicissa esiintyi myös artisti-duo nimeltä Kauriinmetästäjät, joiden nimestä tämä kyseinen hirvenmetsästäjät - läppä sai alkunsa. Jostain kumman syystä kävin katsomassa Aleksanteri Hakaniemeä kaksi kertaa oman Lost in Music - viikonlopun aikana. Ja pakko sanoa, että en kadu yhtään. Tässä suomalaisessa artistissa on sitä jotain. Ja se jotain, ei ole nuo ihanat oranssin väriset kiharat. (Vaikka ne aika täydelliset ovatkin!).

Ehkä Hakaniemi osuu allekirjoittaneeseen yhtä hyvin kuin nenä päähän sen takia, että hänen musiikkinsa on juuri sellaista mitä Suomen musiikkimarkkinoille on jo hetki kaivattu.


WEDDING CRASHERS

IMG_8301 IMG_8285 IMG_8271 IMG_8384-Edit

Wedding Crashers
oli se ensimmäinen bändi, jota menin katsomaan Lost in Musicin ensimmäisenä päivänä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta vaikka ne olisivatkin olleet niin tämä bändi ylitti ne kirkkaasti. Eikä vain sen takia, että bändi jakoi ilmaista olutta keikallansa sen kunniaksi, että 5.10. oli se päivä jolloin heidän esikois-EP'nsä "Side B", julkaistiin.

Keikan aikana nähtiin myös ilmapalloja muotoileva taiteilija, sekä miljoona saippuakuplaa. Näiden keikalle mä menen ehdottomasti uudestaan, jos joka keikka on tämän kaltainen!

ONE DESIRE
IMG_8630 IMG_8545

One Desire oli bändi, josta en tiennyt yhtikäs mitään heidän keikalle päätyessäni. Olin toki kuullut muutaman biisin ohimennen, mutta siihen se sitten jäikin. Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman teki muhun vaikutuksen, jo ennen kuin tajusin, että mistä herra oli niin tutun kuuloinen.

SATELLITE STORIES
satelliye1 (54) satelliye1 (46) satelliye1 (115) satelliye1 (109)

Satellite Stories on se bändi, jota olen rakastanut koko pienen ikäni. Oululaislähtöinen englanninkielistä indie poppia soittava kokoonpano omaa vahvan ulkomaalaisen fanipohjan, jota nähtiin myös Tampereen Klubilla perjantain myöhäis-illassa. Allekirjoittanut oli niin fiiliksissä koko keikan ajan jo ihan siitä, kuinka ihanasti solistina toimiva Esa Mankinen otti kameran huomioon lavalla seikkaillessaan.

Ennen Campfire'n kertsiä kuulunut huuto: "Pomppikaa niin, että tää klubi menee kerroksen alemmas!" Jäi mun mieleen ihan siitä, että tuntui kyllä siltä, että tää menee alas.


ARTTU LINDEMAN
Mä selvisin ja haluun et sä koitat peräs.
IMG_2657 IMG_2715 satelliye1 (235) IMG_2720 IMG_2730 IMG_2755

Niin kuin Aleksanteri Hakaniemen, kävin katsomassa myös Arttu Lindemanin kahteen otteeseen. Perjantai-lauantai välisen yön keikka oli K18. Olisin olettanut, että jengi olisi ollut enemmän messissä ja tanssinut, mutta toisaalta kello oli jo yksi yöllä ja bändejä oli siihen mennessä ollut ainakin miljoona.

Lauantain ikärajattomalla keikalla porukkaa sen sijaan oli enemmän kuin edellisellä keikalla. Arttu Lindemanin ja Jaakko Parkkalin meininki oli niin kovaa ja nopeaa, että valokuvaaja-paralla oli vähän vaikeuksia pysyä perässä kameransa kanssa.

Kummatkin keikat katsoneena minua eniten mietitytti se, kuinka erilaisia juttuja kaksikon välispiikeissä kuuluu sallituilla ja ei-sallituilla keikoilla. Totta kai kysyin asiaa, kun tilaisuus siihen oli. Parkkalin mukaan se tulee ihan luonnostaan, eikä tarvitse miettiä etukäteen tai filtteröidä omia juttujaan, kun onhan se nyt eri fiilis yöllä verrattuna päivään.

 Arttu Lindemanin silmistä paistoi into ja palo tekemiseen keikan jälkeen, kun sain kunnian vaihtaa muutaman sanan hänen ja Jaakko Parkkalin kanssa. Olin varmaan aika näky siinä tilanteessa kädet täristen ja muutenkin itseni pieneksi tuntien. Lindemania ja omaa suttuista käsialaani lainatakseni: "Keikoilla on hyvä fiilis, vaikka siellä ei ois ketään. Ihan sama onko keikalla sata tai kymmenen, oon kiitollinen niille jotka on tullut."

Lost in Musicin lauantai-aamun keikkaa juuri ensimmäisen Offline - levynsä julkaissut nuori miehenalku kommentoi sanomalla, että: "Oli aivan supersiistiä päästä tänne ja oli tosi intiimi tunnelma keikoilla." Allekirjoittaneeseen Lindeman teki vaikutuksen sillä, että hän tekee ja keskittyy puhtaasti siihen omaan juttuunsa, eikä välitä muiden mielipiteistä. Tästä hyvä esimerkki on se, että K18 keikan aikana yleisöstä kuului painokelvoton voimasanoilla varustettu huuto, johon Arttu reagoi pyytämällä huutajaa toistamaan asian. Toistoa ei kuulunut, ja show jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ehkä näemme Arttu Lindemanin myös ensi vuonna Lost in Musicissa?