11/27/2016

PROJECT | ZENITH



Nimetön-1a Nimetön-1 Nimetön-1b Untitled-2aa Untitled-2aaa

Lokakuun alussa olleella Rocktober'illa tuli kuvattua myös promokuvan tapaisia leirillä mukana olleille bändeille. Zenith oli yksi näistä bändeistä ja allekirjoittanut on erittäin vahvasti sitä mieltä, että tämä kyseinen kuva ansaitsee ikioman postauksensa muutamastakin eri syystä. Kaksi painavinta syytä tähän postaukseen:
1. Yllättävän moni ihminen ajattelee, että hyvien kuvien saamiseen tarvitaan kallis kamerakalusto ja ammattimainen studiotila.
2. Tämä kuva on ehdottomasti parhain tähän astisista kuvistani.

Kuvaushetkellä Zenith oli kolmehenkinen blackgazea soittava bändi. Niille, joille äskeisessä lauseessa mainittu sana blackgaze ei aiheuttanut kellojen kilinää päässä: Blackgaze on tyylilaji, joka yhdistelee elementtejä black-metallista ja shoegazing'ista. (Shoegazing: Vaihtoehtorockin tyylisuuntaus, joka viittaa yleensä soittajien poissaolevaan olemukseen). Yhtenä blackgazen pioneereistä pidetään ranskalaista Alcest'ia, joka on todellakin kuuntelun arvoinen, vaikka raskaampi musa ei olisi yhtään se oma juttu!

Tällä hetkellä Zenithissä on kolmen jäsenen sijasta viisi heidän riviensä vahvistuttua laulajalla ja toisella kitaristilla. Allekirjoittaneella oli onni kuunnella heidän soittoaan neljä päivää ja joka ikinen kerta he onnistuivat saamaan kylmät väreet kulkemaan mun selkärankaa pitkin. Oon kasvanut musiikin ja muusikoiden parissa, joten tunnistan hyvät muusikot silloin kun niihin törmään. Sanomattakin varmaan selvää, mitä mieltä mä oon tästä bändistä.

Mulle suunnittelu on aina ollut kaiken a ja o valokuvauksessa. En siis ole parhaimmillani jos mulle heitetään, että kuvaa tällainen ja viiden minuutin päästä pitäisi olla tekemässä. Totta kai on myös poikkeuksia, joissa meen paikalle takki auki ja hiukset sekaisin katsomaan, että mitäköhän sitä tänään saisi aikaiseksi. Sellaisista ei-niin loppuun asti suunniteltuista jutuista ei yleensä vaan synny sitä kaikista parhainta jälkeä. Toki muutamiakin poikkeuksia on, mutta ne poikkeukset koskee lähinnä luottohenkilöiden kanssa kuvattuja settejä. (Mm. viime talven Wilmat ja Karot kuvattu pitkälti fiilispohjalta.)

Muistan varmaan ikuisesti sen hetken, kun kuulin Zenithin jätkien ideasta kesken viiden minuutin lounas-tauon. Siinä meinasi mennä ruoat väärään kurkkuun. Ja ei, ei sen takia, että heidän ideansa olisi ollut kauhea vaan päinvastoin. Idea oli täydellinen, mutta koska mut on varustettu suomalaisella mentaliteetilla, jossa kaikkeen uuteen pitää suhtautua pienellä epäilyksellä niin siinä mä sitten yskin keuhkojani pihalle, etten olisi tukehtunut siihen ruokaan. Ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin se, että mä en ole tarpeeksi hyvä ottamaan tuollaista kuvaa. Tiedostin myös siinä köhiessäni erittäin hyvin rajallisen aikani kuvan toteuttamiseen ja senkin takia olisin halunnut jättää koko kuvan toteuttamatta. Kuva kuitenkin toteutettiin ja hyvä niin. Tarinan opetus: Älä syö, äläkä varsinkaan juo samaan aikaan kun sulle kerrotaan kuvausideasta.

Kuvaustilanne oli hyvin simppeli: Lavastettu studio studiovaloineen erittäin epäesteettisessä liikuntasalissa. Tuoli, johon kukin vuorollansa istui ja kääntyi sitten aina kun kuvaaja mutisi erittäin epäselvästi kasvojensa kokoisen kameran takaa, että käänny. Jokaisesta kolme kuvaa, jossa he katsovat kolmeen eri suuntaan - vasemmalle, keskelle ja oikealle. Koska aikaa oli rajallisesti kuvien ottamisessa meni ehkä vartti ja jälkikäsittelyssä vierähtikin sitten muutama tovi enemmän. 

Mun Photoshop-taidoilla ja kolme vuotta vanhalla koneella, jolla kuvien käsittely on erittäin hidasta, kyseisen kuvan jälkikäsittelyyn olisi mennyt varmaan kolme viikkoa, mutta onneksi apua saa silloin kun pyytää ja välillä myös silloinkin kun ei pyydä.

Tässä kohtaa mun on aika julkisesti kiittää ihmistä, joka 98% vastasi tämän kyseisen kuvan jälkikäsittelystä. Nöyrä kiitos Lasselle siitä, että olet mahdollistanut mun kehityksen valokuvaajana lainaamalla milloin mitäkin aina sateenvarjoista objektiiveihin, sekä ajasta, jota uhraat mun neuvomiseen. Parempaa mentoria ei voisi toivoa!

Loppusanoiksi haluan vielä kiittää Zenithiä. Kiitos siitä, että lausuitte toiveenne kuvan suhteen ääneen ja näin ollen haastoitte mut valokuvaajana. Ja viidennensadan kerran kiitos siitä, että teette musiikkia, joka menee ihon alle. Kaikkea hyvää teille jatkoon!

TL;DR: Postaus sisältää parhaan kuvan, jonka oon ikinä ottanut. Meinasin tukehtua ruokaan. Zenith tekee hyvää musaa ja koostuu taidokkaista soittajista. Kuunnelkaa Alcestia. Sana kiitos mainittu liian monta kertaa, mutta en aio pyytää anteeksi.

4 comments:

  1. Hienoja kuvia! Pitääpä käydä kuuntelemassa heidän musiikkia :-)

    http://yovencie.wixsite.com/post

    Uusi blogi! Postaukset liittyy enimmäkseen muotiin, musiikkiin ja tyyliin mutta tulevaisuudessa tulossa postauksia myös muista jutuista! Tänään laitettu video lookbook.

    ReplyDelete
  2. Huippukivoja kuvia! Pitääkin käydä vähän kuuntelemassa herrojen musiikkia, tyyli kuulostaa ainakin mun korvaan siistiltä. Propsit myös sulle tosi kivasti kirjotetusta tekstistä, jaksoin lukea kyllästymättä! :--)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep kuvat meistä onnistu tosi hyvin! Zenithillä ei ole vielä julkaistuna materiaalia mutta sitäkin on vielä luvassa. Varmin tapa saada tietää milloin on ku tykkää meidän facebook sivusta!

      Delete