1/15/2018

PORTRAITS | ILMARI

IMG_8453 IMG_8460 IMG_8454
Viime vuoden marraskuussa otettuja kuvia Ilmarista. Puhuttiin kuvien ottamisen lomassa siitä, kuinka musiikki saa tuntemaan asioita, ja kuinka hämmentävää se on aina välillä.

Elin kesällä aikakauden, jolloin kuuntelin jonkun kaksi viikkoa putkeen pelkästään Bullet For My Valentinen Tears Dont' Fall'ia, koska kaikki muut biisit aiheutti reaktion, jossa kyyneleet koristivat allekirjoittaneen silmäkulmia. Mulla on tiettyjä paikkoja ja tilanteita, joissa kuuntelen aina samoja biisejä. Esimerkiksi joka ikinen kerta ennen kuvaamaan lähtemistä kuuntelen yllättävä kyllä Arttu Lindemanin - Lapioin, ja yksi tietty portaikko, joissa kerta toisensa jälkeen kompastellessani kuuntelen IBE'n Tärykalvomurhaa. 

Haippasin viime viikolla Instagram Storyssä Mico Budde'n Itseimho EP'tä, saatesanoilla: "Tää saa mut kelaa liikaa asioita, mut sen takii tää on nii hyvä." Se teksti sai mut miettimään. Oon viimeisen vuoden kuunnellut pelkästään bändejä ja artisteja, jotka tekee sellaista musaa, joka saa mut joko:

 a. tuntemaan jotain.
b. ajattelemaan/tajuamaan jotain. 

Viime aikoina mut on saanut tuntemaan Edicti'n Vailla LP, joka on itselle yksi tärkeimmistä viime vuoden puolella julkaistuista teoksista. Myös Sadenauha Flyer x Tealilta, sekä Haamun Aika rakastaa lapsiaan ansaitsee oman mainintansa levyissä, jotka jollain tapaa muutti mun käsitystä katsoa maailmaa. Myös hetki sitten julkaistu Flyer x Tealin En tunne sua - sinkku tänä vuonna julkaistavalta Toisenlainen - albumilta on saanut itkemään.



Ulkomaisista artisteista viime aikoina on tullut kuunneltua ihan eri ääripäitä edustavia artisteja: indie-rockia tekevää the world is a beautiful place & i'm no longer afraid to die'tä, sekä $uicideboy$'ia. Ensimmäiseksi mainitun bändin vuonna 2015 julkaistu harmlessness, on oiva levy siihen, kun istuu neljännen kerroksen parvekkeella juoden teetä taivasta tuijotellen, sekä elämää pohtien. Jälkimmäiseksi mainittu toimii oikeastaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, alkaen aamuruuhkan täyttämästä bussista, päättyen ystävien kanssa vietettyihin iltoihin. 


Elämä on liian lyhyt siihen, että kuuntelisit omasta mielestä huonoa musiikkia.


ENG: Portraits of Ilmari, taken on last November. Between the shots we talked about music, and how amazing and confusing it actually is - that a certain song or album can make you feel different emotions.

Last summer there was a period of time, where the only song I was able to listen without crying was, surprisingly, Tears Don't Fall by Bullet For My Valentine. There are times and places where I listen to certain songs. For example I have a "go-to" song, which I listen to every time before I go take photos.

Over the past few months I've listened many different bands and artists. I've discovered both new and old music, found some new favorites and found again the ones I've listened to years ago and then forgot.  And the thing I realized after countless hours of listening to music, is that:

Life is too short to listen to music you don't like.